Ouran Loma, Kodikas majoitus- ja juhlapaikka Alavudella - Historia

            

                      v. 1946                                                                                           v. 2009

Ouran Loman historiaa

Kaksi vanhaa karjankelloa Ouran Loman seinällä muistuttavat talon syntyhistoriasta

.Aikanaan nuo karjankellot ovat helkkyneet Laatokan rannalla Lumivaaran pitäjässä Kaartisen tilalla. Sodan myllerrysten myötä ne siirtyivät kalkattelemaan siirtolaisten raivaaman tilan metsiin. Uudistilan pellot olivat suota ja ihmetellä täytyy, missä optimistinen karjalaisperhe näki h a r j u n.? Tilan nimeksi oli nimittäin valittu Harjula. Myöhemmin selvisi, että nimi oli Karjalaan jääneen kotitilan nimi. 

Matoneva katoaa

Suo muuttui pelloksi ja metsä taittui taloiksi, sauna, navetta, asuinrakennus, aitta ja puimalato ilmestyivät maisemaan, pellot laajentuivat, lehmäluku lisääntyi ja työtä riitti. Lapsiakin syntyi., kaksi poikaa ja yksi tyttö. Työt tehtiin hevosella ja käsin.

Muutoksen aika

60-luvun loppupuolella alkoi isännän ja emännän terveys pettää ja voimat ehtyä. Raivattu tila päätettiin myydä. 

Talon isäntä oli kuullut, että paikkakunnalle tullut sairausvakuutustoimiston johtaja perheineen etsi kesämökkiä ja niinpä hän päätti lähteä tarjoamaan tilaansa kesämökiksi. Kovin epäileviä olivat ostaja-ehdokkaat: kesämökiksi keskikokoinen maatila, ei järveä? Mitä kaupungissa syntyneet ja kasvaneet maatilalla tekisivät? Mitä osaisivat pelloilla ja metsässä tehdä?  

Uteliaisuus voitti ja leikkimielessä lähdimme tilaa katsomaan ja kas kummaa, parin viikon kuluttua toukokuussa -67 paikallisen osuuspankin myöntämän lainan turvin allekirjoitettiin kauppakirjat. Perheemme oli löytänyt kesämökin, joka parin vuoden päästä muuttui kodiksi. 

Kaupungin kasvatit viljelijöiksi?

Maanviljelys alkoi kiinnostaa yhä enemmän.   Kokeilimme ennakkoluulottomasti herkkusienen viljelyä, joka ei ollut näin huolimattoman väen laji ja porkkanan viljelyä, joka menestyi hyvin. Ensin kylvettiin 0.5 ha, parina seuraavana vuonna jo 1 ha. Porkkanan nostoon kehitimme omaperäisen ”koneen”. Lukiota käyvä tyttäremme pani koululla kiertämään huhun, että meillä voi tienata porkkanoita nostamalla  sievoiset taskurahat. Sana kiersi ja niinpä nuoriso innostui koulupäivän jälkeen ja viikonloppuina porkkanan nostoon. Tilipäivä oli joka päivä,  Mummin leipomat pullat maistuivat , ilo oli irti ja työt sujuivat. Parhaina päivinä saattoi porkkanamaalla olla kolmisenkymmentä nuorta. 

 ”Ruokahalu kasvaa syödessä” sanotaan. Niinpä kävi meillekin. Neljäntenä keväänä kylvimme 4 ha porkkanaa miettimättä ollenkaan toimiiko ”koneemme” noin isolla alalla, mistä nostajat? No, onneksi tuo Yläkerran isä huomasi asian: Siemen ei itänyt! Olimme saaneet tukkufirmalta pilaantunutta siementä. Itketti ! Tarkoitus oli ollut hyvällä porkkanasadolla lyhennellä  osuuspankin velkaa, jonka maksaminen oli  indeksisidonnaisuuden ja korkokannan nousun johdosta alkanut käydä ylivoimaiseksi. Huh, huh! Avuksi ilmestyi maatalouden asiantuntija, joka neuvoi lähettämään siemenestä näytteen ja kertoi, että  mikäli siemen on ollut virheellistä niin siemenen toimittaja on korvausvelvollinen. Niinpä toimimme ja muutaman neuvottelun jälkeen tuli syksyllä tilille korvausrahat ikään kuin LOTTO-voitto.

Ammatinvaihdos?

Etelä-Pohjanmaalla naapuri opettaa naapurin elämään. Niinpä Paulikin alkoi tarkastella, mitä lähinaapureissa tehdään ja havaitsi, että maataloudessa suunta oli kääntynyt  sikatalouteen. Ja siitäpä vaan, possun hoitoa vanhassa navetassa opiskelemaan. Kun ammatin alkeet oli hyvien naapureiden avulla opittu, alkoi uuden sikalan rakentaminen ja sen myötä syntyi päätös päätoimiseksi maanviljelijäksi siirtymisestä. 

Syksyllä -75 oli Paulilla 25 vuotta toisen palveluksessa taakse jäänyttä elämää. Esimies irtisanoutumisen yhteydessä hämmästeli moista rohkeutta ja arveli, että häneltä jäisi ratkaisu tekemättä!  

 Liki parikymmentä vuotta päätoimisena, itsenäisenä maanviljelijänä, ennen EU-aikaa olivat  antoisia vuosia. Tilan pellot salaojitettiin, raivattiin lisää peltoa 6 ha, rakennukset kunnostettiin ja tila koneistettiin. Opittiin elämään luonnon ja pankin kanssa sovussa.

Emännän askareita.

Tilan Liisa-emäntä puursi Kelan palkkalistoilla ja harrasti intensiivisesti suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä uskoen vilpittömästi muutoksen mahdollisuuteen ja naisnäkökulman tarpeellisuuteen päätöksenteossa. Perheessä kasvoi neljä omaa lasta ja perheen nuorimpana sijaislapsi Töölön lastenkodista. 

Ammatilliset haasteet kiinnostivat Liisa ja niinpä hän 58-vuotiaana haki Kelan Jyväskylän paikallistoimiston johtajan tointa ja nimitettiin sinne. Pauli jäi tässä vaiheessa yksilölliselle varhaiseläkkeelle ja luopui possuista ja tilanviljelystä. 

Vuodet vierivät uuden haastavan tehtävän parissa vinhaa vauhtia ja yhtäkkiä oli Liisankin aika hakea eläkettä. 1.4.1997 päättyi puurtaminen Kelassa ja koitti monen ihmisen unelma-aika: eläkkeellä ! Ensimäisen eläkkeelläolo-kuukauden ihastus vaihtui vihastukseksi. Eläkkeellä-olo ei ollut  Liisan juttu.  

Virtaa oli jäänyt vielä Kela vuosien jälkeen, joten eläkepäiviksi piti löytää Liisalle mieleinen tehtävä, uusi haaste, jossa pystyisi toteuttamaan omia haaveitaan, tapaisi uusia ihmisiä, voisi käyttää luovuutta ja tuottaa ihmisille iloa.

Haasteena Ouran Loma.

Maatilamatkailu saattaisi olla vastaus kysymykseen. Syntyi Ouran Loma.

Pauli valitsi tässä vaiheessa eläkeläisen osan ja ”vapaaehtoistyöntekijän” roolin huolehtien yrityksen ulkonaisesta kunnosta, lämmitellen saunoja ja autellen kiireisimpinä aikoina . 

Tilan  vanha rakennuskanta on  käytetty hyödyksi Ouran Loman toiminnassa. Päärakennus toimii Mummolana, jossa on vieraille Mummolan vieraskammareita ja Liisalla ja Paulilla koti. Vanha sauna on muutettu savusaunaksi ja uusi sauna rakennettu  tekolammen rantaan. Lampeen virtaa vesi omalla paineellaan liki kilometrin päässä olevasta lähteestä. Pihapiiri on suunnilleen samannäköinen kuin ennenkin. 

Aittarakennus on uusittu ja sieltä löytyy kesämajoitustilaa. Navetta on toiminut osana ravintolaa ja muutettu nyt majoitustilaksi. Tallista tehtiin baari ja heinäladosta keittiö aputiloineen. Parisataa vuotta vanha riihi on todellinen monitoimitila . Se toimii  ”kirkkona”, kokous- ja koulutustilana,  viihtyisänä illanistujaispaikkana,  teatterina ja kesän aikaan tarvittaessa majoitustilana. 

Täysin uutta tilaa on vain navetan ja riihen väliin rakennettu kotiravintola Sateensuoja, jossa on 100 asiakaspaikkaa. Myllytupa v.1862 veistetty tuulimylly siirrettiin v.2002  ravintolarakennuksen taakse. Myllytuvasta on tehty majoitustila. Yläkerrassa on vihreät kammarit ja alakerrassa siniset tuvat, molemmat pieniä kaksioita nykyajan mukavuuksin.

Pihamiljöötä hallitsee Maailmantarkkailutorni  tähtitaivaineen. Torni on myös uutta rakennuskantaa  Ouran kalliolla kutsuu vieraita Ouran Äijän kota, jonne johtaa merkitty luontopolku. 

Näin on Harjulan tilasta neljässätoista vuodessa syntynyt omaperäinen, pieni maaseutumatkailuyritys Ouran Loma, jossa on pyritty käyttämään luovuutta ja tarjoamaan yksilöllistä palvelua, hyvää tuulta ja luonnonrauhaa, viihtyisiä majoitustiloja ja persoonallisia juhlatiloja. Toivottavasti viihdytte vieraanamme!

Liisa ja Pauli Kokkonen